Toukokuu 2026
1 week ago
Teneriffa yllätti positiivisesti ruokamahdollisuuksillaan ja aina herkullisten tapas-annosten lisäksi kokeilimme myös muita ei-niin-espanjalaisia ruokia. Ruokailimme pääasiassa Los Cristianoksen alueella.
Aloitetaan tapaksilla...näitä olisi voinut syödä vaikka joka päivä. Parhaat tapas-paikat löytyivät Los Cristianoksen rannan tuntumasta. Kävimme nauttimassa rannalla iltapäiväauringosta tai auringolaskusta syöden samalla muutaman tapaksen.
Välillä oli kuitenkin pakko saada myös perinteistä italialaista...lasagnea ja pizzaa
Testasimme buffet-tyylisen mongolialaisen barbeque-ravintolan (Mongolian Barbeque oli ravintolan osuva nimi), jossa itse koottiin annos raaoista raaka-aineista ja vietiin kokille paistettavaksi, kastikkeen ruualleen sai valita 12 eri vaihtoehdosta. Ruokaa sai ottaa niin monta kertaa lisää kuin halusi, ja tämä lysti kustansi 13 euroa sisältäen yhden juoman (vesi, virvoitusjuoma, viini). Kokeilemisen arvoinen elämys.
Sushia on myös aina matkalla saatava...edellä mainitusta Mongolian Barbeque paikasta sai myös maittavaa ja edullista sushia.
Jälkiruuaksi crepesejä eri täytteillä
ja muita pikkuherkkuja
Valkoinen sangria oli myös mielettömän hyvää!
Kävimme myös saaren parhaimmaksi ravintolaksi tituleeratussa Los Roquesissa, joka on mainittu Michelin-oppaassa vuodesta 2007 lähtien. Maistelimme 5 ruokalajin tasting-menun, josta teen oman postauksen. Kyseistä ravintolaa voi todella lämpimästi suositella kaikille hyvän ruuan ystäville.
Luin eilen loppuun itseäni liikuttavan kirjan: Kim Echlinin Kadonneet. Kirja oli niin sujuvasti kirjoitettu, että sen lukeminen kävi todella vaivattomasti, vaikka kirjassa käsitellyt aiheet olivat rankkoja. Kirja on suomennettu vuonna 2009 ja minä ostin sen "vahingossa" kirja-alesta.
Kirja kertoo erään sydäntä riipaisevan rakkaustarinan, joka alkaa Montrealista ja päättyy Kambodzaan. Kirjan päähenkilöitä ovat kanadalainen Anne ja Kanadaan pakolaisena saapunut kambodzalainen Serey. Kirja ajoittuu Pol Potin hirmuvalta aikaan Kambodzassa sekä sen jälkeiseen aikaan, jolloin Vietnam miehitti Kambodzan. Kambodzan rajojen auettua Serey palaa kotimaahansa etsimään omaa perhettään. Vuosikymmenen aikana Anne ja Serey eivät ole yhteydessä toisiinsa, mutta Anne lähtee etsimään Sereytä Kambodzasta luullessaan nähneensä hänet televisiossa. Serey ei kuitenkaan ole enää entisensä Annen hänet löydettyä. Kirja syvenee kerronnassa, kun Anne löytää Sereyn Kambodzasta ja kirjassa kerrotaan hirveyksistä, joita miljoonat ihmiset kokivat Kambodzassa 70-luvulla sekä siitä tuskasta, joka kohtaa Annea ja Sereytä.
Kirjan kieli on todellakin niin kaunista, että hirveiden tekojen kuvaaminen saa silti jatkamaan lukemista. Kantavana teemana on mielestäni rakkauden voittamattomuus ja syvä kaipuu. Kirjassa kuvataan myös erittäin hyvin se vaitonaisuuden ja salailun ilmapiiri, jossa kambodzalaiset ovat joutuneet elämään. Mistään ei uskalla puhua ääneen, ettei joudu itse vaikeuksiin. Myös kirjassa kuvattu ulkomaalaisten voimattomuus puuttua hirmutekoihin antaa ajattelemisen aihetta.
"Ihmiset elävät koko ikänsä laiminlyöntiensä kanssa. Ja vaikeneminen tekee niistä valheita."
Kirjan kertoja on Anne ja hän puhuu Sereylle "sinä"-muodossa. Tämä luo kirjaan intiimin ilmapiirin ja välillä tuntuu kuin tirkistelisi kahden ihmisen elämää liiankin läheltä. Rakkaustarina on lohduton ja koskettava.
En suosittele tätä kirjaa heikkohermoisille, vaikka tämä kirja nousikin itselleni yhdeksi viimeaikaisista suosikkikirjoista.
"Miksi toisten elämä on mukavaa ja toisten täynnä kauhuja? Minkä osan itsestämme me leikkaamme pois, että voimme jatkaa syömistä, kun toiset kuolevat nälkään? Jos naisia, lapsia ja vanhuksia murhattaisiin sadan kilometrin päässä kotoamme, emmekö rientäisi apuun? Miksi kovetamme sydämemme, kun välimatkaa on sadan asemesta kolmetuhatta kilometriä?"
Kirjan kieli on todellakin niin kaunista, että hirveiden tekojen kuvaaminen saa silti jatkamaan lukemista. Kantavana teemana on mielestäni rakkauden voittamattomuus ja syvä kaipuu. Kirjassa kuvataan myös erittäin hyvin se vaitonaisuuden ja salailun ilmapiiri, jossa kambodzalaiset ovat joutuneet elämään. Mistään ei uskalla puhua ääneen, ettei joudu itse vaikeuksiin. Myös kirjassa kuvattu ulkomaalaisten voimattomuus puuttua hirmutekoihin antaa ajattelemisen aihetta.
"Ihmiset elävät koko ikänsä laiminlyöntiensä kanssa. Ja vaikeneminen tekee niistä valheita."
Kirjan kertoja on Anne ja hän puhuu Sereylle "sinä"-muodossa. Tämä luo kirjaan intiimin ilmapiirin ja välillä tuntuu kuin tirkistelisi kahden ihmisen elämää liiankin läheltä. Rakkaustarina on lohduton ja koskettava.
En suosittele tätä kirjaa heikkohermoisille, vaikka tämä kirja nousikin itselleni yhdeksi viimeaikaisista suosikkikirjoista.
"Miksi toisten elämä on mukavaa ja toisten täynnä kauhuja? Minkä osan itsestämme me leikkaamme pois, että voimme jatkaa syömistä, kun toiset kuolevat nälkään? Jos naisia, lapsia ja vanhuksia murhattaisiin sadan kilometrin päässä kotoamme, emmekö rientäisi apuun? Miksi kovetamme sydämemme, kun välimatkaa on sadan asemesta kolmetuhatta kilometriä?"
Olimme viikon matkalla Teneriffalla. En ollut aiemmin käynyt millään Kanarian saarista, vaikka muuten olenkin matkustellut melkolailla paljon eri puolilla maapalloa. Ennakkokäsityksiä oli tietysti, niinkuin varmaan kaikilla, mutta pahimmat ennakkokäsitykset eivät kuitenkaan toteutuneet. Teneriffa ei ollut niin turistinen saari kuin olin mielessäni kuvitellut. Tosin kesällä tilanne voi turistien määrän suhteen olla aika toisenlainen.
Ilmasto Teneriffalla on vuoden alussa kohtalaisen hyvä. Meidän viikkomme aikana vain yhtenä päivänä satoi koko päivän. Muuten aurinko paistoi, tosin välillä pilviä oli niin paljon, ettei aurinko päässyt näkyville kuin aina ajoittain. Sää oli siis melko vaihteleva, mutta aurinkoa sai riittävästi.
Vesi saarella on paikoitellen todella kirkasta. Kirkasvetisimmät kohdat eivät tosin olleet parhaimpia uintipaikkoja, koska ranta oli yleensä jyrkkä ja kivikkoinen. Alla olevat kuvat ovat Costa del Silenciolta ("Silence Coast").
Saari on hyvin jylhä, laavakivä, jyrkkiä kallioita, mustaa hiekkaa ja paljon kaktuksia sekä erilaisia pensaita. Havupuitakin näkyi vuorilla. Itse havut puissa olivat erittäin pehmeitä eivätkä ollenkaan Suomen havupuiden kaltaisia. 
Majoituimme Los Cristianokseen, joka on mukavan rauhallinen merenrantakylä Teneriffan eteläosassa. Naapurina on mm. Playa de las Americas, joka mielestäni oli pahin "turistirysä" koko saarella. Los Cristianoksessa oli paljon kivoja ravintoloita ja jonkin verran myös kauppoja (oli mm. hing end shopping mall) sekä useampi hiekkaranta auringonottoa varten.
Ajoimme yhtenä päivänä saaren läpi ja se onnistuukin hyvin päivässä. Kiinnostavimmat maisemat taitavat löytyä Mascan alueelta, jonne emme kuitenkaan päässeet lähemmin tutustumaan, koska sää vuorilla oli niin sateinen ja pilvinen.
Vierailimme yhtenä päivänä Vilaflorissa, joka on koko Espanjan korkeimmalla sijaitseva kylä. Muistaakseni 1500 metrin korkeudessa meren pinnasta. Kylä oli suloisen pieni. Joka puolella oli mandariini- ja sitruunapuita.
Vilaflorin vierailun yhteydessä kävimme myös Teiden kansallispuistossa, jossa tuli jo melkoisen kylmä eli pitkää takkia tarvittiin. Tosin pitkää takkia tarvittiin jo Vilaflorinkin kylässä. Vuorilla on aina paljon kylmempää kuin rannikon tuntumassa.
Santa Cruzissa eli saaren pääkaupungissa piipahdimme vai pikaisesti katsomassa auditorion. Kuulemma saaren parhaat ostoskeskukset löytyvät Santa Cruzin läheisyydestä. Jätimme ne tällä kertaa väliin. Myös Puerto de la Cruzissa vain piipahdimme, koska kyseinen päivä oli niin sateinen, ettei nähtävyyksien katselusta tullut oikein mitään. Matka Los Cristianoksesta Puerto de la Cruziin ei ole pitkä kilometreissä, mutta ajallisesti kyllä, koska täytyy ylittää vuoret kapeine ajoteineen. Lounastimme Puerto de la Cruzissa ja en ole varma saiko kolme matkalaistamme sieltä ruokamyrkytyksen vai hotellilla illalla nautitusta juustosta.
Teneriffalta löytyi paljon idyllisiä taloja kuvattavaksi
ja vähän modernimpaakin asumusta.
Kävimme ihastelemassa Los Gigantesin vierestä kohoavia Mascan alueen kallioita, jotka ovat todella vaikuttavat.
Los Gigantesista näkyy selvästi myös La Gomerran saari, jossa emme kuitenkaan käyneet tällä kerralla.
Auringonlaskusta pääsi nauttimaan Los Cristianoksessa.
Suositeltavaa on kiertää saarta omalla autolla ja katsastaa pieniä kalastajakyliä rannikolla. Vuokrasimme pienen Seat Ibizan viikoksi noin 150 euron hintaan. Koko viikon reissuihin bensaa meni noin 35 euron edestä. Toki saarella järjestetään paljon erilaisia edullisia retkiä busseilla, jos ei halua itse ajaa. Omalla autolla liikkuessa voi kuitenkin vahingossa eksyä mielenkiintoisiin paikkoihin, joten suosittelen lämpimästi oman auton vuokraamista Teneriffalla.
Kuva on lainattu ja sen lähde löytyy Pinterestistä Words boardistani.
Runebergin päivää on vietetty leppoisissa tunnelmissa. On syöty Runebergin torttua ja juotu Espanjasta tuotua kuplivaa cavaa.
Yöllä, kun saavuimme matkalta odotti kotona tällainen näky...loman aikana oli tullut aika monta postipakettia.
Paketeista löytyi erilaisia korunosia ja helmiä
Runebergin päivän kunniaksi kävimme myös Akateemisen kirja-alen loppuhulinoissa (kaikista jo alennetuista 40 % lisäale) ja ostin kaksi kirjaa, joista ehdin aloittaa jo toista eli Kim Echlinin Kadonneet -kirjaa. Kirja vaikuttaa todella hyvältä. Soljuvaa, kaunista kieltä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
